Nyt se alkaa
Mä en kestä enää. On vaan nyt pakko jollekin tämä kertoa.
Oon kohta neljä vuotta seurustellu yhen pojan kans ja kaikki on oikein hyvin. Paitsi et mä en rakasta sitä enää, vaan yhtä toista. Sen oon tavannu n. puol vuotta sitten ja meil heti synkkas hyvin.
No mitäs sitten? Kun mä en uskalla tehdä mitään. En yhtää tiijä onko tää uusi tuttavuus musta kiinnostunu vai ei. Poikakaverini kuitenki rakastaa mua ja paljon. Ja kyllä mä siitä tykkään, en vaan tunne mitään vetoa siihe enää. Tää toinen taas... no se on kovin kiinnostava. Mut en yhtää tiijä kuinka kauan sen kans jaksasin olla.
Lisäksi on niin, että nää kaks miestä pyörii aivan eri piireissä. On ne kerran tavannu, mutta eivät paljoa puhuneet. Tää mun uuden tuttavuuden "piiri" luulee, et me ollaan yhes. En tiijä mistä ne on sen saanu päähänsä, varmaan ku me vietetää aika paljo aikaa yhes, mut so what?! Sitä kaverit tekee. Poikakaverini tietää mitä meistä luullaan. Me yritetään koko ajan vakuutella kaikille et: "Ollaan vaan ystäviä..."
Hankalaa.
Mietin, et täytyy ensi ottaa kunnolla selvää et MITÄ mä tunnen ja KETÄ kohtaan. Ehkä se vanha rakkaus sieltä jostain palaa, tai ehkä tää uus vahvistuu sen verran, että voi alkaa toimia.
|
Return to Main Page
Comments
Kuulostaa aika normaalilta. Itsestäni tuntuisi ikävältä olla yhdessä vain tottumuksesta. Ilman mitään aitoa.
Kuten sanoit mieti, mitä tunnet, mutta muista myös, ettei väliaikainen yksinelo mikään onnettomuus ole. Jos ei vaikka sen toisenkaan kanssa onnistuisi.
| 
