|
Joo, aika hiljaista on ollut. Kummankin kanssa oon viettäny aikaa melko tasaisesti, mutta luulempa et joulun aikaan tulee enemmän kuljettua tämän poikakaverin kans.
Tän hetken tuntemukset on semmoset, että voisin melkein ollakki iha yksikseen jonkun aikaa ja kattoa miten käy. Viimeaikoina kumpikaan ei ole oikeen sytyttäny. Että ehkä se tauko tekisi ihan eetvarttia.
Mulla on muuttokin tässä edessä, joten jospa tuollainen elämänmuutos toisi jotain ratkaisua tähän.
Mitään ihmeen kummaa ei ole tapahtunu.
Tässäpä parin nettitestin tulokset:
Millainen rakastuja olet?
Olet neiti Järkevä. Osaat olla aktiivinen rakkausasioissa ja ihastut nopeasti, mutta salaa silti toivot, että kundi tekisi itse aloitteen ja piirittäisi sinua. Et suostu pelaamaan valtapelejä, vaan haluat puhua asiat selviksi ja tuoda tunteesi julki. Uskallat myös ottaa riskejä rakkauden tähden. Joskus kuitenkin ihastut epätoivoisesti tyyppiin, jota et voi saada, tai uskottelet itsellesi, että pystyt muokkaamaan ei-niin-hyvästä ehdokkaasta unelmapoikaystävän. Ethän vaivu liian syvälle mielikuvitukseesi! Ja toisaalta: on toki fiksua suhtautua lemmenasioihinkin realistisesti, mutta joskus kannattaa unohtaa järki ja kuunnella vain tunteitaan!
Oletko oikeasti rakastunut?
Olet Neiti Vaatelias, joka näkee seurustelun helposti valtapelinä. Vaadit kundiltasi paljon ja toisinaan odotuksesi ovat epärealistisia. Pelkäät pettämistä yli kaiken ja turvaudutkin joskus melkoiseen salapoliisitoimintaan varmistaaksesi, ettei poikaystisi katsele muualle. Toisaalta sitoudut seurusteluun täysillä ja olet superuskollinen, mikä on hieno asia. Älä kuitenkaan tukahduta kultaasi. Muista osoittaa, että luotat häneen – muuten toinen alkaa ehkä ihmetellä, onko itselläsi jotain salattavaa! Huolehdi myös siitä, ettei koko elämäsi pyöri rakkaasi ympärillä. Tapaa omia kavereitasi, käy harrastuksissa ja vietä aikaa yksin: silloin sinulla on enemmän puhuttavaakin kundisi kanssa!
Noita löytyy tuolta demi.fi osoitteesta. Hauskaa ajanvietettä.
Olen näköjään unohtanu yhden ihan merkittävänki asian mainita. Eli meillä on jo pari vuotta ollu etäsuhde, mulla ja tällä mun poikakaverilla. Opiskellaan eri kaupungeissa. Poika on täältä lähtösin joten lähes poikkeuksetta, jos viikonloppuisin nähään, hän matkustaa tänne.
Tänään taas nähdään kahen viikon tauon jälkeen ja on sillä kuulemma kova ikävä ollut. Mulla ei kyllä erityisen kova, päivittäiset puhelinkeskustelut riittää ihan hyvin mulle. Tällä hetkellä siis.
Ei varmaan edes tarvitse sanoa että tää uudempi kaveri asuu ja elää tässä samassa kaupungissa. Elikkä viikoilla "tapailen" tätä uutta kaveria ja viikonloput menee poikakaverin kans.
Etäsuhde on toiminu ihan hyvin, ei me silloinkaan joka päivä nähty ku samas kaupungis asuttiin. Mutta kenties, kun tämä uus kaveri on niinkuin "enemmän" mun kanssa, nii vois olla että oon alkanu tympääntyyn tähä kaukorakkaushommaan. Onhan se aika rasittavaa.
Tuonne kommenttiin oli tullut ihan fiksuja ajatuksia ja olen kyllä ihan samaa mieltä, että yksinolo vois tosiaan tehdä iha terää. Se vaan on niin ahdistava ajatus kun ei ole vuosikausiin yksin ollut.
Ja tottakai, jos nyt päätän erota, niin ehdottomasti haluaisin pitää tän nykyisen ystävänä, mutta en kyllä tiedä onnistuuko se. Sen kanssa vaan on niin helppo puhua kaikesta ja varsinki ku nyt tunnetaan toisemme jo niin hyvin. En oo kyllä koskaan kuullu sellasesta että jotkut ois kavereina pysyny eron jälkeen. Ja varsinki jos ero on vaan toisen alotteesta, aika epätodennäköstä.
Jospa mä vaan jätänki miehet kokonaan pois mun elämästä? Olis kyllä varmana helpompaa...
Ne vaan on niin idiootteja kerta kaikkiaan...
Täytyyhän tästäki tilittää.
Poikaystävän kanssa on viime aikoina ollu hiljasta tuolla petipuolella. En enää halua sitä. Meillä on kyllä ennenki olu seksin kans ongelmia, mutta oon sen kuitannu sillä että ollaan vielä niin nuoria, mitäpä me osattais... Harvassa on ne kerrat kun oikeesti tuntuu tosi hyvältä. Kaiken näköstä on kyllä kokeiltu.
Tietysti, mulla on melko herkkä alapää, joten melko usein tekee myös kipeetä.
Tästä uudesta tuttavuudesta haaveilen nykyään. Kuvittelen kaikenlaista. Haluaisin kyllä niin suudella sitä.
Mä en kestä enää. On vaan nyt pakko jollekin tämä kertoa.
Oon kohta neljä vuotta seurustellu yhen pojan kans ja kaikki on oikein hyvin. Paitsi et mä en rakasta sitä enää, vaan yhtä toista. Sen oon tavannu n. puol vuotta sitten ja meil heti synkkas hyvin.
No mitäs sitten? Kun mä en uskalla tehdä mitään. En yhtää tiijä onko tää uusi tuttavuus musta kiinnostunu vai ei. Poikakaverini kuitenki rakastaa mua ja paljon. Ja kyllä mä siitä tykkään, en vaan tunne mitään vetoa siihe enää. Tää toinen taas... no se on kovin kiinnostava. Mut en yhtää tiijä kuinka kauan sen kans jaksasin olla.
Lisäksi on niin, että nää kaks miestä pyörii aivan eri piireissä. On ne kerran tavannu, mutta eivät paljoa puhuneet. Tää mun uuden tuttavuuden "piiri" luulee, et me ollaan yhes. En tiijä mistä ne on sen saanu päähänsä, varmaan ku me vietetää aika paljo aikaa yhes, mut so what?! Sitä kaverit tekee. Poikakaverini tietää mitä meistä luullaan. Me yritetään koko ajan vakuutella kaikille et: "Ollaan vaan ystäviä..."
Hankalaa.
Mietin, et täytyy ensi ottaa kunnolla selvää et MITÄ mä tunnen ja KETÄ kohtaan. Ehkä se vanha rakkaus sieltä jostain palaa, tai ehkä tää uus vahvistuu sen verran, että voi alkaa toimia.
|