Tämäkin vielä 

Tämäkin vielä

Olen näköjään unohtanu yhden ihan merkittävänki asian mainita. Eli meillä on jo pari vuotta ollu etäsuhde, mulla ja tällä mun poikakaverilla. Opiskellaan eri kaupungeissa. Poika on täältä lähtösin joten lähes poikkeuksetta, jos viikonloppuisin nähään, hän matkustaa tänne.
Tänään taas nähdään kahen viikon tauon jälkeen ja on sillä kuulemma kova ikävä ollut. Mulla ei kyllä erityisen kova, päivittäiset puhelinkeskustelut riittää ihan hyvin mulle. Tällä hetkellä siis.
Ei varmaan edes tarvitse sanoa että tää uudempi kaveri asuu ja elää tässä samassa kaupungissa. Elikkä viikoilla "tapailen" tätä uutta kaveria ja viikonloput menee poikakaverin kans.
Etäsuhde on toiminu ihan hyvin, ei me silloinkaan joka päivä nähty ku samas kaupungis asuttiin. Mutta kenties, kun tämä uus kaveri on niinkuin "enemmän" mun kanssa, nii vois olla että oon alkanu tympääntyyn tähä kaukorakkaushommaan. Onhan se aika rasittavaa.

Tuonne kommenttiin oli tullut ihan fiksuja ajatuksia ja olen kyllä ihan samaa mieltä, että yksinolo vois tosiaan tehdä iha terää. Se vaan on niin ahdistava ajatus kun ei ole vuosikausiin yksin ollut.

Ja tottakai, jos nyt päätän erota, niin ehdottomasti haluaisin pitää tän nykyisen ystävänä, mutta en kyllä tiedä onnistuuko se. Sen kanssa vaan on niin helppo puhua kaikesta ja varsinki ku nyt tunnetaan toisemme jo niin hyvin. En oo kyllä koskaan kuullu sellasesta että jotkut ois kavereina pysyny eron jälkeen. Ja varsinki jos ero on vaan toisen alotteesta, aika epätodennäköstä.